keskiviikko, 22. kesäkuu 2011

Colourful life

Voisinpa tällä kertaa kirjoitella vähän kevyemmästä aiheesta; väreistä.

Mulle on henkilökohtaisesti väreistä muodostunut älyttömän tärkeä asia. Okei, onhan mulla väriä aina elämässä ollut; mm. yläasteella hiukseni olivat siniset :---)

Mutta en tarkoita nyt tätä (herranisä mulla ei todellakaan olisi moiseen enää pokkaa..)

Tarkoitan, että mä haluan tuoda värejä esiin kaikessa; asumisessani, ulkonäössäni jne. Kaiken pitää sointua yhteen ja miellyttää silmää. Esimerkiksi viime elokuussa muuttaessani tähän asuntoon päätin, että makuuhuoneeni on oltava violettimusta. Muuten tämä onnistuikin hyvin, ostelin kaikkea pientä sälää makuuhuonettani koristamaan, ompelutin verhot äidilläni kun en itse osaa ja niin edelleen. Kuitenkin päiväpeitto oli kauan hakusessa, oikean sävyistä ei löytynyt millään. Taisipas mennä marraskuuhun ennen kuin ihanuuden löysin ja ostin. Olen ilmeisesti perfektionisti näiden värejen suhteen.

Myös keittiöni on toteutettu harkinnalla puunväriä, punaista ja mustaa ensisijaisesti käyttäen.

Omassa tyylissänikin nuo värit ovat olennainen asia. Kaiken pitää olla sävysävyyn.

Viime viikonloppuna tuollainen vaaleansininen oli edustusväri. Kynsiä ja silmämeikkiä myöten piti siis väriä toteuttaa ja tässä on lopputulos.

Hauskaa tässä väriasiassa on se, että aikoinaan mulla oli myös jonkinmoinen gootti/hevari-kausi, jolloin kaikki piti olla mustaa. Mikään värikäs ei käynyt. Tuo aate oli sen verran elossa myös vielä vuosi sitten, kun äitini osti minulle lahjaksi pinkin paidan, että herranisä en mä voi tollasta käyttää....... No nyt se on yksi lempipaidoistani :D

Mutta todellisuudessa olen tyytyväinen löydettyäni värit. Tuossa viimeisimmässä kuvassa (joulukuu -09) on tuo väritön kausi vielä päällänsä ja näin jälkeenpäin ajatellen eikö tuo värittömyys ole vähän tylsää? 

sunnuntai, 19. kesäkuu 2011

Kohtalon johdatusta

Eipäs ole hetkeen tullut taas kirjoiteltua mitään, jotenka jos nyt olisi aika kertoilla taas jotain.

Kävin muutama viikko sitten serkkutyttöni kanssa roadtripillä. Meillä oli vain suunta kohti etelää ja tarkempaa suunnitelmaa ei ollut. Mukana pari patjaa, että jos ei muuta majoitusta keksitä nin nukutaan autossa. Niinhän me ensimmäinen yö sitten Saarijärvellä eräällä p-paikalla autossa nukuttiinkin ja se kokemus oli.. no sanotaanko jännä. Serkkuani jänskätti sen verran, että valvotti minuakin sitten käytännössä koko yön :D

Seuraava yö meni Jyväskylässä kummitätini luona Jyväskylässä ja viimeinen yö Tampereelta vuokraamassamme mökissä, jonka jälkeen uuvuttava kotimatka kohti Oulua alkoi jotta ehdin ammattikorkean pääsykokeisiin näyttämään osaamiseni.

Oli todella piristävä tollainen reissu, ilman suunnitelmaa ja ilman kiirettä. Vastaavanlainen reissu olis tarkoitus tehdä pikkuveljeni ja tämän parhaan kaverin kanssa Juhannuksen jälkeen kohti pohjoista. Sitä odotellessa :--)

Kulunut viikko on puolestaan ollut lähinnä kotona omissa oloissa oleskelua. Unirytmini on sekaisin ja mitään ei saa aikaiseksi. Harmittaa itseäkin, kun ei ole oikeastaan tehnyt mitään, joten ajattelin tehdä asialle nyt jotain.

Mua masentaa ihan sikana, kun mä en tiiä syksystä ollenkaan. Ammattikorkean valinnat ilmoitetaan ensi kuussa ja jos en koulupaikkaa saa (oon amiksen sosiaalialalle varasijalla 38, että ehheh) niin apua mä olen hukassa. En jaksa olla enää kotona, haluan töihin tai kouluun mutta kun mihinkään ei pääse niin alkaa käydä epätoivoiseksi. Pakko löytää joku ratkaisu tähän kaikkeen. Juuri tämä asia osana sekavahkoa elämäntilannettani on luultavasti saanut mut jäämään kotiin. Ja nyt tajusin, että jos muutosta ei tapahdu, ei tästä kesästäkään jää käteen läheskään yhtä paljon kuin kesistä aiemmin. Herranjumala mä oon ensimmäisen kesän työttömänä useaan vuoteen, joten nyt mulla olis aikaa toteuttaa kesäunelmia niin paljon kuin rahatilanne sallii.

Kaiken kaikkiaan mä oon tullu siihen lopputulokseen, että kaikella on tarkoituksensa. Mä oon aina uskonut kohtaloon, mutta vasta nyt mä koen pystyvän toteuttaan tätä aatetta omassa elämässäni. Asiat on tarkoitettu menevän näin ja vaikken uskossa olekaan, uskon että joku korkeampi taho ohjaa mun elämää ja luotan siihen, että kaikki järjestyy aikanaan. Saas nähdä. :)

torstai, 26. toukokuu 2011

Kartta eksyneelle.

Mulla oli vuosi sitten aika hauska tilanne. Asuin silloisen kämppikseni kanssa Oulun pohjoispuolella, kesäkuun kämppikseni huiteli Helsingissä ja kun hän palasi, erinnäisistä syistä päädyimme muuttamaan erilleen.

Hyvässä yhteisymmärryksessä irtisanoimme kämpän sitten heinäkuun alussa, vuokrasopimus oli voimassa elokuun loppuun. Hyvin pian kämppikseni löysikin sitten itselleen asunnon, mun vielä etsiessä omaani.

Samaan aikaan jäin työttömäksi ja silloinen kaveripiirini suorastaan räjähti ja kaikki siihen kuuluvat lähtivät kulkemaan omia polkujaan.

Mieshenkilö, jonka kanssa olin reilun vuoden pyörinyt, jätti minut yhtäkkisesti ja alkoi seurustella toisaalla.

Kouluistakin taisi tulla noihin aikoihin hylkykirjeitä, ei opiskelupaikkaa tänä vuonna.

Yhtäkkiä huomasin olevani tilanteessa, jossa en voinut katsoa elämääni kahta kuukautta pidemmälle. Mä olin jäämässä asunnottomaksi, mulla ei ollut töitä tai koulupaikkaa tiedossa, mun ystävyyssuhteet rakoili ja mies, josta todella välitin, oli kaikonnut elämästäni.

Tuossa kaikessa olisi kai ollut jo tarpeeksi syytä masentua, hautoa itsemurhaa tai ties mitä kamaluuksia. Onneksi osasin ottaa asian positiivisena uudistuksena. Totesin, että tällainen elämäntilanne tulee vain kerran elämässä vastaan ja toisaalta on todella helpottava ajatus, että mulla on isot muutokset edessä, mun elämä uudistuu täysin. Elin kesän vapautuneena ja energiaa keräten, valmistuin syksyyn ja oletin kaiken järjestyvän.

No missä tilanteessa ollaan  nyt?

Asiathan todellakin järjestyi kuten oletinkin. Mulla on asunto, jota suorastaan rakastan. Se on paikalla josta sen halusinkin (tarkalleen ottaen juuri sillä tielläkin, mihin halusin muuttaa) ja josta en halua luopua.

Mä oon saanut rakennettua uudenlaisen tukiverkon ystävistäni, mun elämässä on paljon uusia, mutta myös vanhoja ihmisiä joiden kanssa ennen yhteydenpito oli vähäisempää. Mulla on oikeasti sellainen ystäväverkosto nyt, johon mä voin luottaa ja jonka mä tiedän olevan olemassa vaikken heitä päivittäin näkisikään. Ehkä ilkeää sanoa näin, mutta mun ystäväpiiri on paljon parempi kuin mitä tuo räjähtänyt porukka aikoinaan oli.

Työttömänä mä oon ollut lähes koko talven, mitä nyt tein pienen mutkan päiväkodissa syksyllä, mutta tää kaikki on kasvattanut mua ihmisenä. Mä oon paljon vahvempi ja aikuisempi, kuin mitä mä vielä vuosi sitten olin.

Ja tämä mies. No sanotaan vaikka näin, että hän on edelleen elämässäni. Ja on edelleen minulle tärkeä. Nyt ymmärrän myös ne asiat, mitkä viime kesänä meidät eri teille ajoivat ja koottuani itseni olen ehkä jopa kokonaisempi kuin silloin aiemmin.

Ajattelin kertoa näistä asioista lähinnä siksi, että ihmiset hei, muistakaa että vaikka elämässä näyttäisi kuinka olevan umpikuja, niin kyllä asiat järjestyy. Tavalla tai toisella. :)

maanantai, 16. toukokuu 2011

Jääkiekkohöpinää.

Nyt on pakko spekuloida vähän jääkiekkoa.

Mä itseasiassa en seurannut edes alunperin koko hommaa. Muunmuassa eräs ystäväni ehdotti vapun aattona, että menisin hänen luo seuraamaan suomipeliä ja tuolloin nauroin hänelle vaan, että "luuletko tosiaan että olen tulossa?"

No, jotenkin sitä kuitenkin pelien aikaan eksyi ylen nettisivuille seuraamaan tilannetta pelien aikaan vaikkei tv:tä avannutkaan. Lopullinen täyskäännös tapahtui nyt viime torstaina, kun istuskelin toisen ystäväni kanssa asunnollani ja pohdimme mitä tekisimme. Avasin sitten telkkarin, jotta "suomipeli voi taustalla pyöriä ja sitä voi ohi mennen tarkkailla", mutta hups toisen erän alussa olimme jo nokka kiinni ruudussa jännittämässä tilannetta niin, ettemme malttaneet mihinkään muuhun edes keskittyä.

Perjantain peliä varten pystytimme jo suunnitellusti kisastudion. Tyypilliseen olut-traditioon emme alkaneet kun kumpikaan meistä ei pahemmin alkoholia juo, mutta korjasimme tilanteen hyvän ruuan avulla. Ja kun Suomi tuon Venäjäpelinkin voitti, sovimme heti pelin jälkeen pitävämme kisastudiota yllä myös sunnuntaina yhdessä ja jääkiekkohan oli kovana puheenaiheena koko viikonlopun ajan sitten.

Eilen valmistauduimme peliin jo hyvissä ajoin, onnistuimme saamaan kiinni suomalaisten strategiasta jo ensimmäisessä erässä ja spekuloimme sen minkä ehdimme. Toisen erän alkupuoliskolla haukuimme jo suomalaiset pelaajat lyttyyn ja olimme varmoja, että suomi nyt kusee pelinsä ja pahasti.

No toisin kävi, Suomi voitti ja pakkohan meidänkin oli sitten lähteä voittojuhlia Oulun torinrantaan seuraamaan..

Näin jääkiekko siis vei mennessään ja ainakin meidän osalta Immonen ja Granlund ovat saaneet kaksi ihailijaa lisää. Pojat ovat sekä pelitaidoiltaan, että ulkonäöllisesti varsin upeita miekkosia. ^^ Ja onhan Granlund "melkein kaveri", kun naapuripaikkakunnalta on kotoisin ja vain muutaman vuoden minua nuorempi. Sitäpaitsi olen aikoinaan Kiekko-kettujen ja Laser-HT:n pelejä käynyt seuraamassa. Ei sillä, että tämä Mikke olisi koskaan jäänyt mieleen tai olisin edes hänen olemassaoloaan koskaan pistänyt merkille, mutta kai minä olen hänet jäällä jo silloin nuorempana nähnyt, veikkaisin.

Joka tapauksessa, kyllä suomalaiset osaa näköjään vaikka yllättynyt tästä olenkin. Ja vahvasti musta tuntuu myös siltä, että ensivuonnakin tämä tyttö ylläpitää kisastudiota, sen verran ehti nyt kolmen pelin aikana jäädä jääkiekkoon koukkuun hupsista.

perjantai, 13. toukokuu 2011

Ratkaisu heikkoon taloudelliseen tilanteeseen

Pohdin tälle aamulle sosiaalietuuksia ystäväni kanssa.

Työmarkkinatuki on 25,74e/päivä. Näin ollen kuukauden (20 arkipäivä) työmarkkinatueksi tulee 514,8e. Tämä on mielestäni ihan inhimillinen määrä rahaa kuukaudessa ihmiselle joka ei tee käytännössä mitään.

Mutta sitten tullaan verotukseen, en oikeasti ymmärrä miksi työttömän vähäisistä tuloista pitää vielä 20% mennä veroa. Nämä rahat saa kuitenkin pääosin veronpalautuksissa takaisin ja työtön tarvisi rahansa heti eikä vuoden päästä jouluna.

No, otetaan ne verot nyt kuitenkin pois. Käteen jää 411,84e.

Tämän lisäksi työtön voi saada yleistä asumistukea vuokranmaksunsa avuksi. Minun tapauksessani (45:n neliön yksiö, 445e vuokra) asumistuen määrä on 280,31e. Huvittavaa tässä se, että vuokrani oli aiemmin 431e (eli 14 euroa vähemmän) ja kun se nousi, pyysin asumistukeen muutosta. Sain vastaukseksi, että koska tuloni eivät ole muuttuneet, ei myöskään asumistuen suuruus muutu, piste. Hei haloo, enhän mä puhunutkaan tulojen muutoksesta vaan vuokran muutoksesta. 14 euroakin on kuitenkin iso raha työttömälle. Jos olisin tuon vuokran muutoksen jälkeen vasta muuttanut tähän asuntoon, saisin noin kympin enemmän asumistukea. Tämä on epäreilua!

No, joka tapauksessa. Mulla on käytettävissä siis työmarkkinatuki 411,84 euroa sekä asumistuki 280,31 euroa. Yhteensä 692,15 euroa kuussa.

Tästä vähennetään heti kättelyssä vuokra ja käteen jääkin vain 247,15 euroa. Auts, tälläkö mun pitäis kuukausi selvitä?

Pelkän elämisen (ruoka, menemiset ym. "valinnan alaiset" ostot) lisäksi on maksettavana kasa laskuja. Mm. Sähkölasku, sähkönsiirtolasku (oikeasti, koska käytän tuulienergiaa joka tulee kauempaa, joudun maksamaa sähkönsiirrostakin..) kotivakuutus, puhelinlasku, autopaikan maksu jne. Näitä en ala enempää eritellä, mutta kyllähän sitä maksetttavaa löytyy.

Tässä rahatilanteessa minunkin pitää niellä ylpeyteni ja kävellä sossun luukulle. Oulun sosiaalitoimen mukaan toimeentulotuen perusosa (käytännössä vuokran jälkeen jäävä summa) on yksinasuvalle 419,45euroa. Eli helpolla matikalla 419,45 - 247,15 = sossu on valmis maksamaan minulle 172,3 euroa. Paperisota siis alkakoon (jos teillä ei ole henkilökohtaista kokemusta sossusta, olkaa onnellisia. Se paperisota on jotain ihan hirveää. Tee yksikin virhe kaavaketta täyttäessä ja se saattaa viedä koko toimeentulotuen kuukaudelta).

Näin ollen, tämän paperisodan jälkeen mulla on se 419,45 euroa kuukaudessa käytettävissä. No kyllähän sillä pärjää, enkä ala valittamaan siitä tämän enempää. On hienoa, että meillä on näinkin hieno järjestelmä, joka takaa ihmiselle toimeentulon vaikka mitä tapahtuisi.

No sitten, aletaan miettimään sitä, että jos ottaisin nurkkiini miehen, mitä tapahtuisi?

Pidetään ajatus mahdollisimman helppona ja tämä kuvitteellinen mies olisi samassa asemassa kuin minäkin - eli työtön työnhakija, jonka työssäoloehto ei ole täyttynyt, joten työmarkkinalla eläisi hänkin. En nimittäin viitsi sekottaa kuviota niin simppelillä ratkaisulla, että mieheni olisi työssäkäyvä rikas mies, joka maksaisi elämiseni. (näin muuten tunnutaan olettavan, jos tosiaan toinen on työssäkäyvä että niin..)

No, mies saisi myös 411,84 euroa työttömyysmarkkinatukea.

Sitten alettaankin laskemaan samasta asunnosta asumistuki uudelleen. Asumistukihan tipahtaisi tästä muutoksesta johtuen 210,40 euroon.

Eli käytössämme olisi 411,84e x 2 + 210,40e = 1034,08 euroa. Vuokran jälkeen jäisi vielä 589,08 euroa, kummallekin siis 294,54e. Sosiaalitoimi voisi maksaa perusosaa yhteenlaskettujen tulojen kanssa yhteensä 489e, eli huikeat 70e enemmän kuin yksinasuessani, mutta näillä tuloilla emme enää sossulta saisikaan mitään.

Näin ollen, jos mulla olisi mies täällä, mun omat tuloni olisivat satasen vähemmän kuin nyt, mutta toisaalta olisihan meitä maksajiakin kaksi. Olisiko siis halvempaa täyttää jääkaappi kahdelle ja jäisikö elämiseen varaa enemmän? Otetaan huomioon sekin, että myös laskuja kerääntyisi kahden ihmisen taloudessa enemmän.

Vaikka olen puolivuotta asunut myös kahden ihmisen taloudessa (olin itse tuolloin opiskelija, kämppäkaverini oli työtön ja koska emme olleet avopari, tämä rahantulokaava ei toimi verrattaessa siihen), en osaa arvioida maksoinko ruuasta enemmän silloin vai nyt. Toisaalta tuntuu, että silloin mulla oli enemmän tuloja menoihin nähden, mutta voihan olla että olen lipsunut rahankäytössä ja elän nykyään vain yli varojeni.

Ei vaan kyllä mä päädyn sihen ratkaisuun, että köyhänä avoparina on varaa tehdä enemmän kuin köyhänä yksinasujana.

Loppuratkaisuna siis, että tässähän täytyy oikeasti alkaa miettiä taloudellisena ratkaisuna miehen hankkimista, voi hitto..

Teehie kuittaa.